Mitä on rakkaus?

Mitä on rakkaus?

Rakkaudesta on kirjoitettu valtavasti kirjoja, näytelmiä, runoja ja lauluja. Rakkautta pidetään suurimpana ja täydellisimpänä voimana mitä ihminen voi kokea. Vieläkin sanotaan kuitenkin, että rakkaus on mysteeri. Eikö olisi jo hyvä ymmärtää hieman tarkemmin mistä on kysymys? Jottei rakkauden tiellä tarvitsisi kulkea epävarmasti ja turhaan jännittäen mitä matkalla tulee tapahtumaan. Mitä oikeastaan on tämä ihmisten välinen lämmin läheisyys, syvä yhteys ja kiintymys, jotta rakkaudeksi sanotaan?

Rakkauden tiellä päästään mielestäni merkittävästi eteenpäin kun tehdään pari yksinkertaista ja oivaltavaa selvennystä rakkauden eri ulottuvuuksista ja ilmenemismuodoista. On syytä erottaa käsitteinä ja kokemuksina ainakin seuraavat elämänilmiöt:

Rakkauden perusolemus

Vetovoima ja Seksuaalisuus

Jumalallinen rakkaus

Rakkauden perusolemus

Rakkauden perusolemus ihmisen kokemana, ilman tieteellisiä yläkäsitteitä tai korkeita uskonnollisia ihanteita, on yksinkertaisesti ilmaistuna avoimuutta. Ei sen mystisempää tai kummallisempaa. Aina kun rakastat jotain kohdetta olet asenteessasi ja olemuksessasi sille avoin. Aina kun olet avoin jotakin tai jotakuta kohtaan niin viestität rakkautta sitä kohtaan. Avoimuuden kokemusta voidaan myös kuvata sanalla kiinnostus.  Olen kiinnostunut sinusta, olen kiinnostunut ottamaan asiasta selvää tai olen kiinnostunut osallistumaan johonkin tapahtumaan.

Voit rakastaa mitä tahansa elämänilmiötä: esinettä, eläintä, kasvia, ihmistä, aatetta tai sisäistä kokemusta. Rakastat taloasi, rakastat lapsiasi, rakastat kevään tuoksuja, rakastat urheilua, rakastat hyvinvointia, rakastat oikeudenmukaisuutta, rakastat sitä mikä on sinulle Pyhää, rakastat aamulla löhöämistä ja, niin… rakastat omaa elämänkumppaniasi.

Rakkaus, avoimuus ja kiinnostus ovat yksilön avointa psyykkistä liikettä jotain ilmiötä kohtaan. Tätä sisältäpäin lähtevää liikettä kutsutaan psykologian ammattikielellä intentionaalisuudeksi. (Engl. intentionality, lat. kielen sanasta in-tendere, kurkottaa sisältäpäin jotakin kohti)

Rakkaus kaikkein yksinkertaisimmillaan ja paljaimmillaan on havaitsijan (minän) ja kohteen (esine, tapahtuma, luonnonilmiö, ihminen, oma sisäinen kokemus) välistä esteetöntä ilmavaa vuorovaikutusta, avoimuutta. Tämä on rakkautta sen yksinkertaisimmassa ja välittömimmässä muodossaan. Hyväksyt avoimesti kohtaamasi ilmiöt ja tapahtumat, ilman, että yrität muuttaa niitä, vertailla tai arvottaa niitä suhteessa mihinkään muuhun. Rakastettuna oleminen on sitä, että tulee kohdatuksi sellaisena kuin juuri nyt on, kaikkine hyvine ja huonoine puolineen.

Ihmisten välinen rakkaus on: ”Sydämestä lähtevää lämmintä ja avointa kiinnostusta toista ihmistä kohtaan.”

Rakkaus käytännön elämässä

Rakkauden perusilmiö on siis hyvin arkinen, mutta tarkemmin ajateltuna hyvin vaativa. Käytännössä on erittäin vaikeaa ylläpitää avoimuutta tietyn asian tai ihmisen kaikkia puolia kohtaan. Voidaan esimerkiksi myöntää, että toisessa ihmisessä rakastamme usein vain hänen positiivisia puoliaan – ne mitkä hänessä on meidän kannalta mukavia. Hänen “kummalliset” puolensa voivat olla suoralta kädeltä vaikeita hyväksyä.

Inhimillinen rakkaus on siis lähes aina ehdollista. Aina voi pyrkiä rakkauteen ilman ehtoja, mutta käytännössä kukaan ihminen ei ole valmiiksi syntyessään näin avoin ja rakastava. Lapsikin osoittaa selvästi mistä pitää ja mistä ei pidä. ”Suhtaudun sinuun avoimesti ja rakastavasti jos…”

Voi olla tuskallista tai noloa myöntää, että pieni arvosteleva ja negatiivinen ”ei” pääsee lipsumaan rakastamamme ihmistä kohtaan, kun hän on taas ollut ”aivan mahdoton”. Rakkaudessa on toki kupruja ja niin tulee ollakin. Torjuva liike on inhimillinen ja luonnollinen. Rakkauden piiriin voidaan liittää myös se tosiasia, että aina ei voi olla täydellisen avoin kaikkia ja kaikkea kohtaan. Myös epäonnistumiseen rakkaudessa voi suhtautua rakkaudella. Meidän tulisi olla avoimia myös sille tosiasialle, että aina emme ole avoimia!

Rakkaus yleisinhimillisenä perusilmiönä on luonteeltaan ja tunnelmaltaan pehmeätä, mukavaa, rentoa ja usein melko vaivatonta lähellä olemista rakkauden kohteen kanssa. Ihmisten välinen ystävyys on parhaimmillaan tällaista rakkautta. Se on avoimena olemista hyviä kavereita kohtaan. Vuorovaikutus on mukavaa, innostavaa ja pääasiallisesti harmonista.

Parisuhderakkauteen tarvitaan ehdottomasti avoimena olemista, toisen ihmisen ydinminän hyväksymistä ja hänen persoonallisuutensa eri puolien ainakin osittaista hyväksymistä. Mutta tämä on vasta alkua. Hyvät ystävät, sukulaiset tai jopa työtoveritkin voivat rakastaa toisiaan, mutta eivät koe tarvetta muodostaa parisuhdetta. Parisuhderakkauteen tarvitaan vielä jotakin muuta, jotakin joka oikeastaan on hyvin erilaista kuin kaikkia ilmiöitä kohtaan tunnettua avoimuutta, lämpöä ja yleistä hyväksymistä. (Lue lisää: “Rakkaus ja vetovoima”.)