Kuuntelemisen taito

Kaikki ovat kuulleet kuuntelemisen tärkeydestä, mutta se näyttää olevan vaikeata toteuttaa arjen ihmissuhteissa. Asiasta löytyy paljon kauniita aforismeja ja yleisiä sanontoja. Niistä ei kuitenkaan ole paljoakaan hyötyä jos ei elämän tiukoissa vuorovaikutustilanteissa pysty olemaan kuuntelevalla tavalla läsnä toisen ihmisen puheen aikana.

”Kuuntele, äläkä vain kuule”

”Kuunteleminen avaa portit toisen ihmisen sisäisyyteen”

”Hän joka puhuu paljon, sanoo usein hyvin vähän”

”Haluan, että minä tulen kuulluksi”

”Kuulluksi tuleminen saa aikaan motivaation, kuunteleminen inspiraation”

On kiistämätön tosiasia, että vuorovaikutus paranee aidon, läsnä olevan kuuntelemisen avulla. Ensin keskustelijat ovat ehkä vahvasti eri mieltä. Sitten vastavuoroisen kuuntelemisen jälkeen huomaa, ettei toinen ollutkaan niin väärässä! Kuuntelija alkaa ymmärtää mitä puhuja oikeastaan sanoo, mitä hän syvimmiltään tarkoittaa ja mihin hän puheellaan pyrkii.

 

Kuulluksi tuleminen

Tulla kuulluksi tarkoittaa sitä, että puhuja todella kokee, että hänen sanomisensa on otettu vastaan. Kuuntelija on ymmärtänyt paitsi hänen sanojaan, myös hänen kokemustaan ja hänen tarkoitustaan (intentiota). Hän, joka tulee kuulluksi, kokee että häntä arvostetaan ihmisenä. Hänen näkökulmansa tulee huomioon otetuksi, vaikka hän itsekin tietää, ettei ihmisenä ole täydellinen. Kuulluksi tullut ihminen saa myös uusia oivalluksia omasta itsestään, kun hän on puhumisen ja kuulluksi tulemisen kautta saanut omat ajatuksensa ja tunteensa järjestykseen.

Kuunteleminen on hyvän ja rakentavan vuorovaikutuksen edellytys ja sitä paitsi se voi olla syvästi terapeuttista. Kuunteleminen ja kuulluksi tuleminen auttaa korjaamaan ihmisten välisiä vakavia väärinkäsityksiä, riitoja ja vihanpitoa. Ihminen, joka tulee kuulluksi ja nähdyksi voi kokea itsensä terveemmäksi ja energisemmäksi kuin ennen. (Tästä enemmän kirjassani “Kuuntele ja tule kuulluksi”, kuten myös kuunteluaiheeseen liittyviä harjoituksia.)

 

Kuuntelemisen harjoitteleminen

Hyväksyvä, läsnä oleva kuunteleminen on oikeastaan taito. Se ei ole vain itsestään tuleva, refleksinomainen toimintatapa, kuten esimerkiksi näkeminen tai pelästyminen. Kuulemme toki ääniä ja sanoja ja vastaanotamme puhetta melko automaattisesti. Varsinainen kuunteleminen vaatii kuitenkin vielä ylimääräisen tietoisen tahdon ponnistuksen. On tahdottava olla läsnä ja osattava tulkita vuorovaikutustilanne mahdollisimman rakentavalla tavalla. Harvoin ihmiselle on varta vasten opetettu tällaista tietoista kuuntelemisen taitoa, joka vie rakentavaan keskusteluun.

Kouluissa painotetaan nykyään vuorovaikutusta, erilaisuuden hyväksymistä ja keskustelun tärkeyttä, mutta tämä on aivan viime vuosien trendi. Suurin osa kansalaisista ei ole saanut minkäänlaista yhteistyö- ja vuorovaikutusopetusta kouluaikanaan. Työpaikoilla painotetaan koko ajan yhteistyön tärkeyttä, mutta hyvin harvoin harjoitellaan vuorovaikutusta. Tuottavuuspaineet ja arjen kiireet tekevät sen, että ylimääräistä aikaa tällaiseen ei ole. Puheet rakentavan keskustelun ja läsnä olevan, hyväksyvän kuuntelemisen tärkeydestä jäävät siten usein juhlapuheiden tasolle.

Miten on parisuhteessa? Suhteen alussa on yleensä paljon uuden ihmisen haltioitunutta kuuntelemista. Minne se katoaa, parin kuukauden tai parin vuoden jälkeen? Voisiko parisuhde paremmin jos molemmat osaisivat tietoisesti, eikä vain sattumanvaraisesti, kuunnella toista ja antaa rakkaan ihmisen tulla kuulluksi?

 

Kuuntelemisen tilan antaminen

Taitavaan kuuntelemiseen kuuluu kuitenkin se, että jaksamme viipyä tietyn ajan läsnä olevassa ns. kuuntelemisen tilassa. Kuuntelemisen tila on aito psyykkinen, sisäinen tila. Olemme hereillä ja valppaana. Huomaamme, jos olemme hyökkäämässä vastaan tai huomiomme poistuu tilanteesta. Tietoisella sisäisellä fokusoivalla liikkeellä palautamme kuitenkin itsemme läsnä olevaan kuunteluun. Annamme toisen puheen kaikua omassa sisäisyydessämme niin kauan, että suurin piirtein ymmärrämme mitä hän on sanomassa ja miksi hän sanoo mitä sanoo.

Miten pitkään tulee tarjota toiselle tällaista Suurta Kuuntelevaa Korvaa, eli olla rauhassa omassa kuuntelemisen tilassaan toisen puhuessa?

Tämä riippuu täysin tilanteesta, ketkä ovat keskustelussa mukana, mikä on aihe ja mikä on oma psyykkinen ja fyysinen kuntomme. Ohjeellisena aikana voi pitää noin 30 sekuntia. Käytäntö nimittäin osoittaa, että toinen ihminen on arkitilanteissa saanut perussanottavansa ilmaistua siinä ajassa. Sitten hän alkaa toistaa itseään, tai hän alkaa puhua niin laajoista ja monimutkaisista asioista, että emme enää pysy kärryillä. Silloin voi tietysti keskeyttää, kysyä tarkennuksia, pyytää puheenvuoroa tai muuten vain sanoa mitä itsellä on mielessä.

On siis täysin normaalia, että kuuntelijan huomio heiluu kuuntelemisen, puheen arvioinnin, väsymisen ja sisäisen “poistumisen” välillä. Tämä on tosiasia, eikä siitä sinänsä tarvitse huolestua. Ideahan on se, että ihminen tietoisesti huomaa milloin itse sisäisesti heiluu ja että hän pystyy tieten tahtoen aina uudelleen palauttamaan itsensä kuuntelemisen tilaan. Tämä on se harjoittelun kohde. Tämä vaatii psykologisia lihaksia. Tätä taitoa meille ei ole opetettu kotona tai kouluissa. Tämä on uuden, nykyaikaisen rakkaudellisen vuorovaikutuskulttuurin perustaito.

 

Miksi taitava keskusteleminen on tärkeätä?

Ihme kyllä, niin me aistimme, koska kuuntelija on läsnä tai ei ole läsnä puheemme aikana.  Huomaamme hänen olemuksensa mikro-liikkeistä tai yhteisen ilmapiirin pienen pienistä muutoksista, koska hän on psyykkisesti poissaoleva tai hyökkäävä meitä kohtaan. Huomaamme myös, kun hän on kuuntelemisen tilassa, tai tulossa siihen uudestaan. Näiden kokemusten kautta syntyy ”yhteistä tilaa” ja koemme, että kohtaamme aidosti.

Tätä voisi myös kutsua juhlallisesti rakkaudeksi. Sillä yleisellä tasolla (ilman eroottista ja seksuaalista jännitettä) rakkaus on avointa, lämmintä kiinnostusta, jotain asiaa, tapahtumaa tai ihmistä kohtaan. Kun rakastan luontoa, taidetta tai vaikkapa autoja, niin suhtaudun avoimen vastaanottavaisesti kaikkia aihepiirin ilmiöitä kohtaan. Kun rakastan jotain ihmistä, annan hänelle aina uuden mahdollisuuden ja olen lämpimän kiinnostunut hänen kokemuksistaan tai mielipiteistään.

Kuuntelemisessa siis olen kiinnostunut (vaikkapa vain lyhyinä 30 sekunnin hetkinä), siitä mitä toinen tuo esiin. Tämä synnyttää puhujassa kuulluksi tulemisen, terapeuttisen ja parantavan kokemuksen. Sen jälkeen on taas hieman helpompi rakastaa.